Onkohan päälleni laskeutunut jonkinlainen keski-iän kapina ja herääminen uuteen elämään ja kauteen? Tunnen olleeni kuin jossain tunkkaisessa kaappikellossa, joka on tähän asti tikittänyt vakaasti ja varmasti – liian vakaasti, ilman minkäänlaista jännitystä ja yllätyksellisyyttä. Ja nyt kaipaan raitista ilmaa ja valoa ja uusia tuoksuja ja näkymiä ja uusia ihmisiä ja kokemuksia vuosikymmenten jälkeen. Tarvitsen itselleni enemmän rohkeutta kokeilla kaikkea uutta ja tuntematonta, rikkoa vanhoja rajoja ja tottumuksia. Kuin pieni kapinallinen – tarve lyödä välillä hanskat kokonaan tiskiin ja sanoa piut’paut’ entiselle elämäntyylille.

Uusien mielenkiintojen löytymisen esteeksi ei saa tulla liian tiukka tavoite ja täydellisyyteen pyrkiminen, vaan tekemisen tulee kummuta silkasta mielenkiinnosta itse tekemistä kohtaan ja siitä saatavaa hyvänolon tunnetta ja iloa.

Oikeastaan olen kohti tätä uutta ja tuntematonta jo useita askelia ottanutkin sekä tietoisesti että tiedostamattani. Olen saanut paljon uutta näkökulmaa kirjallisuuden ja parhaimman ystäväni elämänasenteesta vasta näkemieni hänen ihanien mielipiteiden ja esimerkkien kautta. Uskon, että pienen työn ja vaivan ja positiivisuuden kasvattamisen avulla pääsen itsekin vielä pitkälle ja kokemaan kaikkea ihanaa ja ainutlaatuista omassa elämässäni.

Haaveilu on mukavaa, mutta vielä kutkuttavampaa on ryhtyä toimimaan niiden unelmien toteutumisien eteen ja hyväksi. Uskon, että kun jotain oikein kovasti haluaa ja toivoo, niin niiden toteutumiseen myös on erinomaiset mahdollisuudet.

Joten näiden positiivisten ja odottavien tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja onnellista kesän alkua ja rohkeutta unelmien toteuttamisiin!