Yksi tämän hetken elämänprojektini on tavoite muuttua positiivisemmaksi ja itseä paremmin kohtelevaksi ja arvostavaksi ihmiseksi. Tietoisesti tätä elämänkoulua olen nyt käynyt vajaan vuoden ja vaikka luulisi tuon olevan helppoa, niin omalta kohdaltani voin sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty.

Positiivisen mielen ylläpitämisessä on ehdottomasti vaikeinta olla välittämättä ympäristön kommenteista ja kaikesta pahasta mitä ympärillä näkee ja kokee. Pitäisi olla aivan superhyvä suodatin, jonka voisi ohjelmoida suodattamaan kaikki negatiivinen pois ja päästää vain hyvät asiat virtaamaan tajuntaan. Olen kyllä oppinut jonkin verran kääntämään pahoja ajatuksia tietoisesti paremmiksi, mutta ihan aina se ei onnistu tai tietoinen käännytystyö unohtuu tekemättä. Mutta koko ajan jatkan tämän kanssa ja varmasti joku kaunis päivä vielä tapahtuu se ihme, että näitä pimeämpiä hetkiä ei juuri päivän aikana enää ole.

Toinen haasteita tuottava osa-alue on se, miten kohtelen itseäni ja miten oppisin nauttimaan tässä ja nyt murehtimatta menneistä tai tulevista. Tiedän olevani hyvä tyyppi kaikin puolin, mutta miksi kuitenkin tunnen epävarmuutta siitä mitä muut ajattelevat. Toisten ajatuksethan eivät minua muuta, joten miksi ihmeessä en sitten voi jättää tuota epävarmuutta kokonaan pois ja keskittyä vaan pönkittämään omia, hyviä piirteitä. Harjoittelen tätäkin!! Tästä vielä lisäpontta saaneena rupean myös nauttimaan kaikista pienistäkin ihanista asioista ja tekemisistä jotka tuottavat mielihyvää ja iloa entistä enemmän, vaikka ne muiden aivoituksissa saattavat tuntua miten idioottimaisilta tahansa.

Kyllä vaan, kannattaa kokeilla. Tuli heti jo parempi mieli, uskottavampi ja todellisempi olo, kun näitä asioita saa näin ”sanottua ääneen”.