Viime vuosina on tuntunut siltä, että olen yllättäen ajautunut johonkin ihan väärään aikakauteen ja kulttuuriin, jota en enää tunne ja jossa en osaa oikein toimia. Tässä ajassa, muutama vuosikymmen jälkeen oman lapsuuden, korostuu toisenlainen ilmapiiri - pitää olla hirveän vahva, määrätietoinen, rohkea ja rautainen itsetunto.

On pitänyt ottaa itselle oikein aikaa ja päämäärä yrittää selvittää näitä ympärillä mielestäni tapahtuneita muutoksia sekä sitä kautta myös itsessä valtaavaa tunnekuohua ja ihmetystä. Kirjallisuuteenkin on pitänyt vähän turvautua ja tällä hetkellä olen käynyt läpi Wayne W. Dyer’n kirjaa ’Hyväksy itsesi, uskalla elää’. Tämän kirjan kautta olenkin saanut ajateltavaa ja väistämättä niitä ajatuksia kumpuaa myös näihin teksteihini.

Olen opettelemassa tervettä ja vahvempaa itsetuntoa, mutta ajelehdin vielä päämäärättömästi ilman airoja jossain kahden vastakkaisen ääripään ristiaallokossa. Vanhastaan lastina on hillittyyn ja toisia huomioon ottavaan käyttäytymiseen painottunut lapsuus. Vaikka elämän arvot olivatkin kohdallaan tuolloin, niin itsetunto ja itsevarmuus eivät päässeet kasvamaan kovin vahvalle tasolle. Ja tämä kumpuaa nyt ristiriidaksi asti tämän ajan hyvin toisenlaiseen ilmapiiriin.

Ymmärrän ja myönnän sen, että oma itsetuntoni vaatii kohentamista, mutta rupeaako tämä nykyinen ympäristössä vallitseva trendi, ”tietynlainen kovuus” menemään yli - itsekehun ja oman erinomaisuuden korostamisen puolelle. Välillä tuntuu, että ihmisten röyhkeydelle, piittaamattomuudelle ja ahneudelle ei riitä enää kohtuuden raja. Ja vaikka et haluaisikaan olla tuossa kovassa maailmassa mukana, niin sinun on melkein pakko, muuten et pärjää.

Haluan pystyä kehittymään ja kehittämään itsetuntoani omaksi parhaakseni, mutta haluanko sittenkään muuttua tämän ajan koviin vaatimuksiin asti? Tai ehkä riittävän vahvana ja omana itsenäni pystyn sittenkin olemaan piittaamatta noista ympäristön vaatimuksista ja elämään onnellisena omine arvoineni.

Tieni tällä oppipolulla on vasta alussa, mutta täytyy taapertaa sitä rennosti mutta vankasti, yrittää välttää kompastuskiviä ja kuunnella myös omaa sydäntä…